Kumppani kertoo huolistaan, mutta toinen alkaa heti neuvoa – miksi siitä voi syntyä riita?

Kuvittele tavallinen ilta: toinen kertoo raskaasta työpäivästään ja toinen alkaa saman tien ehdottaa, mitä tilanteelle pitäisi tehdä. Neuvojen antaja yrittää auttaa, mutta keskustelu päättyykin ärtymykseen. Parisuhteissa toistuva ristiriita voi syntyä siitä, että osapuolet odottavat samalta keskustelulta eri asioita.

Toinen kertoo, kuinka työkaveri on jälleen jättänyt oman osuutensa tekemättä. Kumppani kuuntelee hetken ja tarjoaa ratkaisun: asiasta kannattaa puhua suoraan esimiehelle.

Vastaus on järkevä, mutta kertoja saattaa turhautua. Hän ei ehkä halunnut siinä hetkessä neuvoa, vaan mahdollisuuden purkaa pettymystään ja tuntea, että toinen ymmärtää hänen tilanteensa.

Neuvojen antaja puolestaan voi kokea, että hänen apunsa torjutaan. Lopulta keskustelu ei koskekaan enää työpaikan ongelmaa vaan sitä, ettei kumpikaan tunne tulevansa kuulluksi.

Kuunteleminen ja ongelman ratkaiseminen eivät ole sama asia

Parisuhteiden vuorovaikutusta tutkivan John Gottmanin työhön perustuva Gottman-instituutin ohjeistus korostaa, ettei kumppanin huolista kertominen aina tarkoita avunpyyntöä. Joskus tärkeintä on saada puhua ilman, että toinen alkaa heti korjata tilannetta.

Ongelmanratkaisu voi kuulua toimivaan parisuhteeseen, mutta sen ajoitus ratkaisee paljon. Hyväkin neuvo saattaa tuntua vähättelevältä, jos sitä ennen ei ole pysähdytty kuulemaan, miksi asia painaa toista.

Esimerkiksi toteamus siitä, että työpaikan tilanteesta pitäisi tehdä valitus, voi sivuuttaa sen, että kumppani on juuri nyt väsynyt, pettynyt ja huolissaan työpaikan ilmapiiristä.

Hyvä neuvo voi kuulostaa arvostelulta

Kun ihminen kertoo hankalasta tilanteestaan, suora ratkaisuehdotus voi joskus välittyä viestinä siitä, että hän on itse toiminut väärin tai jättänyt tekemättä jotakin ilmeistä.

Jos kumppani sanoo esimerkiksi, ettei ehdi tehdä kaikkea kotona, vastaus siitä, että hänen pitäisi vain organisoida ajankäyttönsä paremmin, saattaa tuntua aivan muulta kuin tuelta.

Neuvojen antajalle on voinut olla selvää, ettei hän tarkoittanut moitetta. Vastaanottaja voi silti kuulla viestissä arvostelua omasta kyvykkyydestään.

Siksi pelkkä neuvon sisältö ei ratkaise, miten keskustelu koetaan. Myös sävyllä, ajoituksella ja tilanteen ymmärtämisellä on merkitystä.

Yksinkertainen kysymys voi muuttaa keskustelun

Gottman-instituutin suosituksissa kehotetaan kuuntelemaan ilman pyytämättömiä ratkaisuehdotuksia. Tähän voi yhdistää hyvin käytännöllisen tavan selvittää, millaista tukea toinen tarvitsee.

Sen sijaan, että alkaisi heti antaa neuvoja, voi kysyä: Haluatko, että kuuntelen, vai mietitäänkö yhdessä, mitä asialle voisi tehdä?

Kysymyksessä on kaksi tärkeää asiaa. Se osoittaa, että toisen kertomus on otettu vakavasti, ja antaa hänelle mahdollisuuden päättää, millainen apu olisi juuri nyt hyödyllisintä.

Jos vastaus on, että toinen haluaa vain kertoa, voi jatkaa kysymällä, mikä tilanteessa tuntui erityisen vaikealta. Jos taas hän toivoo ratkaisua, neuvojen pohtimiseen on luonteva lupa.

Ymmärtäminen ei tarkoita kaikesta samaa mieltä olemista

Kuunteleminen ei vaadi sitä, että kumppanin tulkinta tilanteesta hyväksytään automaattisesti oikeaksi. On mahdollista ymmärtää, miksi toinen on pettynyt, vaikka näkisi itse tilanteessa myös muita puolia.

Esimerkiksi lause siitä, että työpäivä kuulostaa raskaalta, ei tarkoita kannanottoa siihen, oliko työkaveri varmasti toiminut väärin.

Tämä ero voi olla tärkeä, sillä monet ristiriidat kärjistyvät juuri silloin, kun toinen kokee joutuvansa puolustamaan tunteitaan ennen kuin pääsee edes kertomaan niistä kunnolla.

Myös huolistaan kertova voi helpottaa tilannetta

Vastuu onnistuneesta keskustelusta ei kuulu yksin kuuntelijalle. Jos ihminen tietää kaipaavansa ensisijaisesti myötätuntoa, hän voi sanoa sen jo keskustelun alussa.

Esimerkiksi toive siitä, että saisi purkaa päivän tapahtumia ilman ratkaisujen etsimistä, tekee tilanteesta selkeämmän molemmille.

Joskus taas käytännön ongelma todella vaatii toimintaa. Silloin keskustelulle voi sopia kaksi vaihetta: ensin kuunnellaan, mitä on tapahtunut ja miltä se tuntui, ja vasta sen jälkeen mietitään mahdollisia ratkaisuja.

Toimiva keskustelu ei siis tarkoita sitä, että neuvoja pitäisi välttää kokonaan. Se tarkoittaa, ettei toisen tarvitse kilpailla huomiosta ratkaisuehdotusten kanssa.