5 syytä, miksi televisiosarjan hahmoa voi tulla oikeasti ikävä

Sarjan finaali voi tuntua yllättävän haikealta, vaikka tietää katsoneensa käsikirjoitettua tarinaa. Tuttujen hahmojen seuraaminen vuosien ajan voi rakentaa kokemuksen läheisyydestä.

Journal of Social and Personal Relationships -lehdessä julkaistussa Jonathan Cohenin tutkimuksessa 381 israelilaista aikuista arvioi, miten he reagoisivat suosikkitelevisiohahmonsa menettämiseen. Voimakkaampaan parasosiaaliseen suhteeseen liittyi odotus kielteisemmistä tunteista. Tutkimus koski odotettuja reaktioita, ei mitattua surua tietyn sarjan päättymisen jälkeen.

1. Hahmo on kuulunut omaan viikkorytmiin

Kun sama sarja on ollut osa sunnuntai-iltaa vuosien ajan, sen päättyminen jättää aikatauluun aukon. Katsoja menettää samalla tutun viihdehetken, ei vain tarinan henkilöä.

Ikävän tunne voi liittyä sekä hahmoon että aikaan, jota hänen seurassaan kuvitteellisesti vietti.

2. Hahmon elämä on tullut poikkeuksellisen tutuksi

Katsoja voi tietää hahmosta asioita, joita moni todellinen sivututtu ei tiedä: perhehistorian, pelot, suurimmat mokat ja tärkeät valinnat. Tuttuuden tunne syntyy toistuvasta seuraamisesta.

Suhde ei silti ole vastavuoroinen. Tutkimuksessa tällaisia yksisuuntaisia mediasuhteita kutsutaan parasosiaalisiksi suhteiksi.

3. Tarina osuu omaan elämäntilanteeseen

Hahmon ero, ystävyys tai työpaine voi tuntua erityisen läheiseltä, jos katsoja käy omassa elämässään läpi samankaltaista tilannetta.

Tällöin sarja voi antaa sanoja omille tunteille, vaikka hahmon kokemukset ovat keksittyjä.

4. Hahmon muutos tuntuu yhteiseltä matkalta

Pitkä sarja saattaa näyttää hahmon kasvavan nuoresta aikuisesta vanhemmaksi, vaihtavan ammattia tai menettävän läheisiä. Katsoja on seurannut matkaa omasta arjestaan käsin.

Finaalin haikeus voi siksi liittyä myös muistoihin siitä, missä itse oli sarjan ensimmäisiä jaksoja katsoessaan.

5. Päättyminen tekee suhteesta lopullisen

Kun sarjaa ei enää jatketa, katsoja tietää, ettei uuden jakson myötä välttämättä tule lisää yhteisiä hetkiä. Uusintakatselu auttaa palaamaan tuttuun maailmaan, mutta ei aina korvaa odotusta uudesta tarinasta.

Toiselle tunne menee nopeasti ohi, toiselle se voi olla voimakas. Kumpikaan reaktio ei itsessään kerro ongelmasta.

Sarjahahmon ikävöinti ei vaadi sitä, että katsoja sekoittaisi fiktion todellisuuteen. Usein kyse on yksinkertaisesti siitä, että hyvä tarina on kulkenut mukana riittävän pitkään.