Riippuvuus voi kutistaa elämän ja murentaa itsekunnioitusta

Riippuvuus ei vaikuta vain käyttäytymiseen, vaan voi muuttaa ihmisen suhdetta itseensä. Filosofi Peg O'Connor kuvaa kehää, jossa häpeä, eristäytyminen ja omista arvoista luopuminen kaventavat elämää entisestään.

Aktiivinen riippuvuus voi vähitellen pienentää ihmisen maailmaa. Läheiset, jotka kyseenalaistavat käytön, jäävät sivuun, aiemmin tärkeät tekemiset katoavat ja uusien mahdollisuuksien kokeileminen alkaa tuntua uhkaavalta.

Psychology Todayn kirjoituksessa filosofi Peg O'Connor tarkastelee ilmiötä itsekunnioituksen kautta. Teksti on filosofinen tulkinta riippuvuuden kokemuksesta, ei yhden tutkimuksen osoittama yksinkertainen syy-seurausmalli.

Huomaamattomuudesta voi tulla suojakeino

Riippuvuuden kanssa elävä voi pyrkiä pois muiden katseista, jotta käyttöä ei huomattaisi tai arvosteltaisi. Samalla oma osallistuminen ihmissuhteisiin ja yhteiseen elämään vähenee.

Toisten huomio voidaan tulkita automaattisesti tuomitsemiseksi, koska ihminen arvioi itseään jo valmiiksi ankarasti. Silloin myös aito huoli ja tarjottu tuki saattavat tuntua epäilyltä tai hyökkäykseltä.

Vetäytyminen vahvistaa helposti itseään. Kun sosiaalinen ja fyysinen maailma kapenee, riippuvuutta ylläpitävä aine tai toiminta saa elämässä entistä suuremman aseman.

Itsekunnioitus on enemmän kuin hyvä itsetunto

O'Connor määrittelee itsekunnioituksen eletyksi vakaumukseksi siitä, että ihmisellä on luovuttamaton arvo ja ihmisarvo. Siihen kuuluu sekä oikeus odottaa kunnioittavaa kohtelua että velvollisuus kohdella itseään tavalla, joka säilyttää oman autonomian.

Itsekunnioitus auttaa vertaamaan toimintaa omiin arvoihin, ei pelkästään muiden odotuksiin. Jos ihminen huomaa rikkovansa omia sitoumuksiaan, havainto voi johtaa suunnan korjaamiseen.

Kyky ei kirjoittajan mukaan synny tyhjiössä. Sen rakentumista tukevat lapsuudesta lähtien saatu turva, huolenpito, rakkaus ja mahdollisuus tulla kohdelluksi arvokkaana ihmisenä.

Riippuvuus voi rikkoa suhteen omiin arvoihin

Myöhemmin alkanut riippuvuus voi saada aiemmin vakaata elämää viettäneen ihmisen toimimaan tavoilla, joita tämä ei tunnista omikseen. Arvoista ja lupauksista tingitään, mikä voi lisätä häpeää ja heikentää itsekunnioitusta.

Mitä arvottomammaksi ihminen itsensä kokee, sitä helpommin hän kohtelee itseään tuon käsityksen mukaisesti. Tämä voi vahvistaa eristäytymistä ja tehdä avun vastaanottamisesta vaikeampaa.

Riippuvuudesta ei silti seuraa, että ihminen olisi moraalisesti arvoton. Käyttäytymisen seuraukset on mahdollista tunnustaa samalla, kun ihmisen perusarvo ja oikeus hoitoon säilyvät.

Taustalla voi olla jo valmiiksi haavoittunut minäkuva

Kaikille ei ole lapsuudessa syntynyt vahvaa mahdollisuutta harjoitella omien rajojen ja arvon suojelemista. Kaltoinkohtelu, turvattomuus tai rakkauden sekoittuminen väkivaltaan voivat vaikeuttaa sen oppimista, millaista kohtelua ihmisellä on oikeus odottaa.

Lapsuuden trauma liittyy tutkimuksissa kohonneeseen myöhempien riippuvuuksien riskiin. Tämä ei tarkoita, että trauma johtaisi väistämättä riippuvuuteen, vaan että yksi merkittävä altistava tekijä voi kasautua muiden biologisten, psykologisten ja sosiaalisten riskien kanssa.

O'Connor arvioi, että itsekunnioituksen puute voi tällaisessa tilanteessa olla myös riippuvuutta vetävä voima. Hetkellinen helpotus, elävyyden tunne tai yhteys muihin voi olla erityisen houkutteleva, jos arki on valmiiksi täynnä kipua ja toivottomuutta.

Häpeä ei ole toimiva hoitokeino

Riippuvuuden alkuvaiheessa aine tai käyttäytyminen tuo yleensä jotakin tavoiteltua: helpotusta, mielihyvää, yhteenkuuluvuutta tai tauon vaikeista tunteista. Haitat kasvavat usein myöhemmin, kun käyttö alkaa hallita valintoja.

Pelkkä syyllistäminen voi pahentaa juuri sitä arvottomuuden kokemusta, joka ylläpitää vetäytymistä. Vastuun ottaminen on tärkeää, mutta se toimii paremmin yhdessä tuen, turvallisuuden ja realistisen muutoksen mahdollisuuden kanssa.

Toipumisessa itsekunnioitus voi rakentua pienistä teoista: avun pyytämisestä, rehellisyydestä, sovittujen asioiden pitämisestä, rajojen asettamisesta ja yhteyden palauttamisesta muihin.

Psychology Todayn tekstin ydin on kaksisuuntainen kehä. Riippuvuus voi murentaa itsekunnioitusta, ja valmiiksi heikko itsekunnioitus voi tehdä riippuvuuden tarjoamasta helpotuksesta tavallista houkuttelevampaa. Toipuminen voi puolestaan vähitellen laajentaa sekä omaa maailmaa että käsitystä omasta arvosta.