9 tapaa, joilla pelko muille liian paljoksi olemisesta voi näkyä naisen arjessa

Jotkut naiset ovat oppineet tarkkailemaan innostustaan, saavutuksiaan ja jopa avunpyyntöjään, koska he pelkäävät kuormittavansa muita. Tunne omasta liiallisuudesta voi näkyä ylivarovaisuutena, jatkuvana anteeksipyytelynä ja vaikeutena uskoa saatuja vakuutteluja.

Tunne siitä, että on muille "liikaa", ei välttämättä tarkoita näkyvää äänekkyyttä tai voimakasta käyttäytymistä. Se voi päinvastoin johtaa siihen, että ihminen pyrkii tekemään itsestään mahdollisimman helpon, huomaamattoman ja vähän tarvitsevan.

YourTango kuvaa yhdeksää piirrettä, joita esiintyy naisilla, jotka pelkäävät oman innostuksensa, tunteidensa tai tarpeidensa kuormittavan muita. Kyseessä ei ole diagnoosi eikä lista, jonka jokaisen kohdan pitäisi täyttyä.

Taustalla voi olla aiempaa arvostelua, torjutuksi tulemista, epävarmuutta tai ympäristö, jossa voimakkaille tunteille ei ole ollut tilaa. Samankaltaisia toimintatapoja voi esiintyä sukupuolesta riippumatta.

1. Innostuminen alkaa nolottaa

Kiinnostava aihe voi saada ihmisen puhumaan nopeasti ja elävästi, mutta riemu vaihtuu pian häpeäksi. Hän saattaa alkaa pyydellä anteeksi innostustaan tai vetäytyä kesken kertomuksen.

Reaktio voi syntyä kokemuksista, joissa iloa on vähätelty tai innostunutta ihmistä on kutsuttu rasittavaksi. Vähitellen spontaani tunne muuttuu asiaksi, jota pitää tarkkailla muiden reaktioiden kautta.

2. Saavutuksista on vaikea puhua

Terve ylpeys omasta työstä ei ole sama asia kuin ylimielisyys. Silti oma onnistuminen voi tuntua vaaralliselta, jos ihminen pelkää muiden tulkitsevan sen kehuskeluksi.

Tällöin hän vähättelee tulostaan, siirtää kunnian muille tai vaikenee asiasta kokonaan. Samalla läheiset eivät välttämättä saa mahdollisuutta jakaa iloa, vaikka haluaisivat aidosti juhlia onnistumista.

3. Kaikki pitää selvittää yksin

Avun pyytäminen voi tuntua todisteelta siitä, että vaatii toisilta liikaa. Siksi nainen ottaa vastuulleen tehtäviä silloinkin, kun kuorma alkaa olla kohtuuton.

YourTangon viittaamissa Stanfordin tutkimuksissa ihmiset aliarvioivat usein muiden halukkuuden auttaa ja yliarvioivat pyynnön aiheuttaman vaivan. Avunpyyntö voi myös vahvistaa yhteyttä, koska se kertoo luottamuksesta ja antaa toiselle mahdollisuuden osallistua.

4. Anteeksipyyntö muuttuu automaattiseksi

"Anteeksi" voi tulla ennen kysymystä, mielipidettä tai aivan tavallista tilan ottamista. Ihminen ei silloin pyydä anteeksi tekemäänsä vahinkoa vaan omaa läsnäoloaan ja tarpeitaan.

Toistuva anteeksipyytely hämärtää eroa todellisen vastuun ja tavallisen inhimillisyyden välillä. Korvaaviksi ilmauksiksi sopivat tilanteen mukaan esimerkiksi "kiitos kun odotit" tai "tarvitsisin tässä apuasi".

5. Keskustelut käydään mielessä uudelleen

Jälkikäteen ihminen tarkistaa sanavalintojaan, ilmeitään ja viestejään yhä uudelleen. Hän yrittää löytää kohdan, jossa on ehkä vaikuttanut vaativalta, oudolta tai liian tunteelliselta.

Pohdinta voi auttaa oppimaan, mutta märehtiminen ei enää tuota uutta tietoa. Se etsii varmuutta tilanteesta, johon täydellistä varmuutta ei ole saatavissa.

6. Vakuuttelua pyydetään mutta siihen ei uskota

Läheiseltä saatu vahvistus voi helpottaa hetkeksi: et ollut rasittava, et loukannut ketään ja sinut halutaan mukaan. Epävarmuus kuitenkin palaa nopeasti ja kyseenalaistaa myös vakuuttelun vilpittömyyden.

Tällainen kierre tekee rauhoittumisesta riippuvaista muiden jatkuvista vastauksista. Pitkällä aikavälillä tarvitaan myös kykyä arvioida omaa toimintaa kohtuullisesti ilman, että jokainen epävarma tunne käsitellään todisteena hylkäämisestä.

7. Persoona muuttuu seuran mukaan

Kaikki mukauttavat käytöstään tilanteen mukaan, eikä työpalaverissa toimita samoin kuin läheisten ystävien kanssa. Kuormittavaksi mukautuminen muuttuu silloin, kun ihminen uskaltaa olla oma itsensä vain harvojen seurassa.

Hän voi puhua hiljempaa, peittää huumorinsa tai jättää mielipiteensä kertomatta arvioituaan ensin, millaisen version muut hyväksyvät. Tämä jatkuva itsensä valvominen kuluttaa energiaa ja vaikeuttaa aitoa läheisyyttä.

8. Selitykset venyvät tarpeettoman pitkiksi

Lyhyeen kieltäytymiseen lisätään yksityiskohtainen perustelu, jotta kukaan ei pitäisi päätöstä itsekkäänä. Tavallinen viesti puolestaan täydennetään useilla tarkennuksilla mahdollisten väärinkäsitysten torjumiseksi.

Yliselittäminen voi olla opittu turvallisuuskeino. Ihminen yrittää hallita etukäteen jokaisen tulkinnan, vaikka toisen ajatuksia ei todellisuudessa voi täysin kontrolloida.

9. Vain hyväksyttäviltä tuntuvat tunteet näytetään

Suru, viha, pettymys tai voimakas ilo saatetaan pitää piilossa, jos ne on aiemmin koettu muille hankaliksi. Ulospäin ihminen näyttää rauhalliselta, vaikka sisäinen kokemus olisi aivan toinen.

Tunteen ilmaiseminen ei oikeuta huonoa käytöstä, mutta tunteen olemassaoloa ei tarvitse ansaita. Rakentava ilmaisu kertoo kokemuksesta ja tarpeesta ilman, että vastuuta tunteen ratkaisemisesta siirretään kokonaan toiselle.

Rajat eivät tee ihmisestä kylmää

Itsensä pienentämisen vastakohta ei ole rajattomuus. Tavoitteena ei ole sanoa jokainen ajatus harkitsematta vaan erottaa normaali tilan ottaminen toisten jatkuvasta kuormittamisesta.

Hyödyllinen kysymys on, perustuuko oma varovaisuus tämänhetkiseen tilanteeseen vai vanhaan odotukseen torjutuksi tulemisesta. Turvallinen ihmissuhde kestää innostusta, eriäviä mielipiteitä, kohtuullisia avunpyyntöjä ja sen, ettei toinen ole aina helppo.

Jos tunne omasta liiallisuudesta rajoittaa ihmissuhteita tai aiheuttaa jatkuvaa ahdistusta, sitä voi käsitellä ammattilaisen kanssa. Tarkoitus ei ole muuttaa persoonaa pienemmäksi vaan löytää tapa olla oma itsensä ja kantaa samalla vastuuta omasta käyttäytymisestään.