7 arkista tapaa, jotka paljastavat saamattomuuden ja vastuun välttelyn

Saamattomuus ei aina johdu laiskuudesta: uupumus, masennus, ADHD ja puutteellinen osaaminen voivat näyttää ulospäin samalta. Ongelmallinen kaava syntyy erityisesti silloin, kun ihminen ei pyydä apua tai harjoittele vaan siirtää seuraukset jatkuvasti muiden hoidettaviksi.

Kyvyttömäksi tai laiskaksi leimaaminen on helppoa, mutta harvoin hyödyllistä. Käytöstä kannattaa tarkastella täsmällisemmin: jäävätkö sovitut asiat toistuvasti tekemättä, oppiiko ihminen virheistään ja kantaako hän vaikutukset vai joutuuko joku muu paikkaamaan ne?

YourTango listaa seitsemän arjen toimintatapaa, joissa osaamisen puute ja haluttomuus yrittää voivat yhdistyä. Yksittäinen myöhästyminen tai epäonnistuminen ei kerro luonteesta, mutta pitkään jatkuva kaava voi kuormittaa työyhteisöä, perhettä ja ystäviä.

1. Pienten ongelmien jättäminen kasvamaan

Lasku jää avaamatta, varoitusvalo selvittämättä ja pieni vuoto korjaamatta. Hetkellinen helpotus syntyy siitä, ettei epämukavaa asiaa tarvitse kohdata, mutta myöhemmin ongelma on kalliimpi ja vaikeampi.

Toimivampi tapa on määritellä ensimmäinen mahdollisimman pieni askel: avaa kirje, ota kuva viasta tai varaa aika. Aloittaminen ei ratkaise kaikkea, mutta se katkaisee passiivisen odottamisen.

2. Suunnitelmien peruminen viime hetkellä

Jatkuva pois jääminen voi tarjota peruuttajalle välittömän helpotuksen. Samalla työkaveri joutuu tekemään hänen osuutensa, ystävä odottaa turhaan tai ryhmän suunnitelma muuttuu.

Jos sitoutuminen on vaikeaa, reilumpaa on luvata vähemmän ja kertoa epävarmuudesta etukäteen. Toistuva viime hetken peruminen ei ole vain ajanhallintaongelma vaan myös luottamuskysymys.

3. Samojen virheiden toistaminen

Virhe kuuluu oppimiseen, mutta oppiminen vaatii pysähtymistä. Jos selitys löytyy joka kerta muista ihmisistä, huonosta tuurista tai epäselvistä ohjeista, omaa toimintaa ei tarvitse muuttaa.

Vastuun ottaminen ei tarkoita itsensä haukkumista. Se tarkoittaa sen nimeämistä, mikä oli omassa vallassa, ja yhden muutoksen tekemistä seuraavaa kertaa varten.

4. Oikopolkujen käyttäminen muiden kustannuksella

Tehokkuus on arvokasta, jos tulos säilyy laadukkaana. Vastuun välttelyä on se, että tarkistus jätetään tekemättä, tiedot kirjataan sinne päin tai oma osuus palautetaan keskeneräisenä, jolloin joku muu korjaa jäljet.

Tällainen oikopolku ei säästä työtä vaan siirtää sen toiselle. Tekijän nopeus voi näyttää hyvältä vain siksi, ettei korjaamiseen käytetty aika näy hänen omassa suorituksessaan.

5. Välttelyyn kuluu enemmän aikaa kuin tehtävään

Tehtävää kierretään järjestelemällä työpöytää, laatimalla uusia selityksiä tai odottamalla täydellistä mielentilaa. Ahdistus kasvaa, vaikka itse työ voisi valmistua suhteellisen nopeasti.

Viivyttely ei aina ole laiskuutta, vaan taustalla voi olla epäonnistumisen pelkoa tai vaikeus käynnistää toimintaa. Silloin apua on usein tehtävän pilkkomisesta, määräajasta ja ulkopuolisesta tuesta, ei kovemmasta nimittelystä.

6. Luovuttaminen heti ensimmäisessä esteessä

Kun ohje ei toimi täsmälleen tai suunnitelma muuttuu, tekeminen pysähtyy. Ihminen odottaa, että joku toinen ratkaisee ongelman ja ottaa tehtävän haltuunsa.

Osaaminen kehittyy vasta, kun saa kokeilla myös seuraavaa vaihtoehtoa. Käyttökelpoinen taito on osata kysyä rajattu kysymys: mitä jo kokeilin, missä kohtaa jäin jumiin ja mitä tarvitsen jatkaakseni?

7. Vastuun siirtäminen

Kaikkien muiden virheet huomataan, omille löytyy poikkeus. Pienessä arjessa tämä näkyy tekosyinä, suuremmassa kuvassa uskona siihen, että elämä vain tapahtuu ihmiselle eikä omilla valinnoilla ole merkitystä.

Kaikkea ei tietenkään voi hallita. Vastuun kantaminen tarkoittaa eron tekemistä ulkoisten olosuhteiden ja oman seuraavan teon välille.

Käytös on tärkeämpi kuin leima

YourTangon listan hyödyllisin käyttötapa ei ole päättää, kuka on “laiska”. Tarkempi kysymys on, muuttuuko toiminta palautteen, tuen ja selkeiden odotusten jälkeen.

Jos ihminen yrittää, pyytää apua ja kehittää järjestelmiä, kyse voi olla kuormituksesta tai taitovajeesta. Jos hän toistuvasti kieltäytyy yrittämästä ja odottaa muiden kantavan seuraukset, ongelma on jo vastuunjaossa. Siihen tarvitaan selkeitä rajoja, ei loputonta paikkaamista.